Viinitiladuunarit
Ystävänpäiväillallinen Palmyssa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun kaikki oikeat ravintolat oli varattu täyteen. Nautittiin sitten aterian jälkiruokineen paikallisessa Mäkkärissä ja päätettiin mennä kunnolla syömään sitten myöhemmin!
Ennen saapumista Wellingtoniin käytiin vielä vakoilemassa hylkeitä saaren eteläkärjessä Palliser Bayssa. Wellingtonin lähistöllä sijaitsevassa luonnonpuistossa käytiin etsimässä tuttuja maisemia Rivendellistä, mutta haltijoita ei näkynyt sen enempää kuin mitään tunnistettavaa kohtauspaikkaakaan.
Wellingtonissa meillä oli jo entuudestaan tuttu liitokiekkokaveri Steve opastamassa ympäri kaupunkia. Päästiin pelaamaan myös paikallista ultimatesarjaa tasaisilla ja vihreillä kentillä ja pelaaminen tuntui parin viikon tauon jälkeen mahtavalta. Kentillä tavattiin myös Afganistanissa ruskettunut Turun ultimatekasvatti Juho Särkilä, joka tuli tänne lopettelemaan opintojaan ja tutustumaan uuteen ympäristöön.
Wellingtonissa sattui olemaan Volvo Ocean Race samaan aikaan, joten ihasteltiin purjeveneitä ja kilpailun yhteydessä järjestettyä iltatapahtumaa. Satama-altaaseen sattui samaan aikaan muutamia delfiinejä, joita tähyiltiin muiden turistien ja paikallisten kanssa. Steven mukaan delfiinit tulevat satamaan kerran pari vuodessa, joten oltiin tyytyväisiä onnistuneeseen ajoitukseen. Wellyssä paikattiin myös oikea takarengas, joka oli vuotanut jo pari viikkoa. Eturengaskin itse asiassa vuotaa, mutta niin vähän, ettei vielä ainakaan puututa siihen.
Wellingtonista lähettelimme sähköpostia noin kymmenelle viinitilalle Marlboroughin seudulla. Yksi näistä vastasi meille ja toivotti tervetulleeksi töihin pariksi viikoksi. Nyt on viikko jo kulunut ja ollaan viritetty päivittäin kahdeksan tuntia verkkoja rypäleiden suojaksi lintuja vastaan. Hieman on ehkä yksitoikkoista hommaa, mutta aurinko on paistanut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta joka päivä ja parissa viikossa saanee kunnon rusketuksen tilipussin lisäksi. Päivät alkaa seitsemältä ja kestää taukoineen melkein neljään. Aamuherätykset ovat tuntuneet tuskaisilta, mutta onneksi kuitenkin helpommilta päivä päivältä. Olemme yöpyneet useiden muiden työntekijöiden tapaan joen varressa viinitilan läheisyydessä. Joki tarjoaa kohtuullisen peseytymismahdollisuuden, kun lähimpään kaupunkiin Blenheimiin on matkaa 30 km. Vesi on välillä mukavan ja välillä vähän turhan viileää, mutta aina kuitenkin harmaata. Joka tapauksessa ollaan ihan tyytyväisiä siihen, että on pesumahdollisuus. Muuten pitäisi majoittua jossain kauempana leirintäalueella ja herätä vieläkin aikaisemmin…
Nyt on ollut pari yötä suht kylmä ja aamuisin ollaan ihan jäässä. Jos vielä menee kylmemmäksi, pitänee ruveta autossakin nukkumaan makuupussissa tai sitten ottaa vaatevarasto käyttöön. Auringon noustua noin kahdeksan yhdeksän aikoihin alkaa jo taas tarkenemaan t-paidassa, 11 aikoihin pärjää taas pelkissä sortseissa.
Talviolympialaisia ei olla juurikaan seurattu, kun Uuden-Seelannin tiedotusvälineet eivät tapahtumasta raportoi. Viinitilalla olemme kuitenkin spekuloineet mahdollisia tuloksia ruotsalaisten ja tsekkien kanssa. Just katottiin lätkän semifinaalin kooste leirintäalueella ja olis niin hienoa hymyillä ylimielisesti niille ruotsalaisille maanantaina… ;-) Mielellään otetaan lopputulos myös tekstarina numeroon +64 210 223 4195 siltä varalta, ettei nähdä tulosta ennen lähtöä sivistyksestä.
Ensi viikko menee vielä verkkoja viritellessä, mutta sen jälkeen suunnitelmissa on meloa ja vaeltaa Abel Tasmanin kansallispuistossa, pelata Christchurchissa järjestettävässä ultimateturnauksessa ja jatkaa ajelua ympäri eteläsaarta.
ps. tarkkaavaiset huomannevat kielestä, että tekstiä on redusoitu hieman jälkikäteen. Otin Kilroylle kirjoittamani raportin pohjaksi ja lisäilin hieman vapaammin joitain juttuja tänne!
posted by Tommi @ 10:51
1 comments
