Kuudentoista pysähdyksen taktiikka
Tänään saatiin vihdoin viimein auto takaisin korjaamolta. Lopullinen hinta myös muutamien muiden pikkuvikojen korjaamisen jälkeen oli 1650 dollaria eli jotakuinkin sen verran kuin odotettiin. Nyt toivotaan parasta, että auto toimisi luotettavasti seuraavat kolme kuukautta. Meidän reissu on jo puolivälissä, vaikka kovasti tuntuu, että paljon on vielä näkemättä!
Lisäseikkailua saatiin torstaina, kun lähdettiin laina-autolla Coromandel Peninsulalle. Muutaman mutkan jälkeen Ford Laserin moottori ylikuumeni ja pysäytimme auton moottoritien varteen. Aikamme odoteltua ja kaikki liikenevät vedet lisättyämme ajoimme huoltikselle ja tankkasimme jäähdytysnesteet täyteen.
Vähän mietittiin, että mistäkö lie johtunut, mutta kun oltiin niin kauan oltu paikoillamme, päätettiin jatkaa matkaa. Parin sadan kilometrin päässä sitten neula alkoi jälleen heittelehtiä kohti oikeaa reunaa, joten jätettiin auto huilaamaan ja käytiin kävelemässä Cathedral Covelle (kuvassa), joka on yksi Coromandelin suosituimpia nähtävyyksiä. Kun palattiin autolle, selvitettiin ylikuumenemisen ja veden katoamisen syy: joku letku vuotaa. Kaadettiin taas jäähdyttäjä täyteen ja jatkettiin matkaa kohti kotia.
Siitä eteenpäin matka olikin stoppeja täynnä. Ensimmäisellä kertaa selvisimme 35 minuuttia ennen kuin moottorin lämpötila alkoi taas nousta. Seuraavalla kerralla ajoimme 23 minuuttia. Siinä vaiheessa päätimme vaihtaa taktiikkaa ja pysähtyä täyttämään jäähdyttäjää useammin, ettei auto ehtisi yhtään alkaa keittää. Illan pimeydessä yritimme pysähtyä kymmenen minuutin välein lampputolpan alle, että täyttäminen olisi mahdollisimman helppoa.
Ei ollut. Kärsimättömyyden kasvaessa teki mieli avata jäähdyttäjän korkki yhä nopeammin ja nopeammin. Yhdellä kertaa se sitten oli vähän turhan kuuma ja siitä säikähtäneenä heitin korkin jonnekin konepellin alle. Muutaman tovin etsimme korkkia kännykän valolla ja saimme ongittua korkin takaisin oikealle paikalleen. Useiden pysähdysten jälkeen olimme hieman ennen puolta yötä takaisin kotona. Koettelemusten matka Thamesista Aucklandiin ei loppujen lopuksi vienyt juurikaan sen enempää kuin matkaoppaassa kerrotaan. Kun pysähdyttiin täyttämään vettä kymmenen minuutin välein, yritettiin ajaa aina kymmenen minuuttia mahdollisimman pitkälle ja nopsaan.
Coromandelilla käväistiin Hot water beachilla nouseveden aikaan katsomassa, kuinka Lonely Planet oli oikeassa varoittaessaan voimakkaista virtauksista rannalle. Rantavahdit kävivät pelastamassa yhden turistin, kun ei päässyt omin avuin pois vedestä. Hahei Beachilla oli myös mukavat aallot ja siellä käytiin jo uimassakin. Paluumatkalla ajeltiin auringon laskiessa takaisin Coromandelin itärannikkoa, ja näkymät olivat mahtavia.
Nyt odotellaan viikonlopun turnausta. Vaihdetaan viikonlopuksi majapaikkaa toiselle ultispelaajalle, niin tulee tutustuttua muihinkin ja ei tarvi miettiä, ollaanko aina niin toivottuja. Maanantaina - jos Jumala suo - jätetään Auckland vihdoin taakse ja kierretään kolme viikkoa pohjoissaarta. Lauttaliputkin on jo varattu, joten nyt olis suuri suunnitelma selvillä.
posted by Tommi @ 18:40
1 Comments:
Voi teitä seikkailijoita! Suomessa hommaatte sitten kämpän keskeltä työpaikkoja ja harrastuksia ja kävelette tai ajelette polkupyörillä. Tai sitten tienaatte niin paljon, että auto on aina uusi tai ainakin takuu voimassa! No siitä vaan kohti uusia seikkailuita ja autojuttuja, hyvää matkaa!
mama
Lähetä kommentti
<< Home