joulukuuta 12, 2005

Tour Wellington


Torstaiaamuna herättiin aikaisin aamulla ja otettiin suunta kohti Hamiltonia, joka sijaitsee 1,5 tunnin ajomatkan päässä Aucklandista. Jätettiin auto bussiaseman viereen ja hypättiin kanadalaisen Ericin Corollan kyytiin kohti Wellingtonia. Matka meni leppoisasti höpötellessä elämästä ja ultimatesta.

Joku paikallinen ultimaten pelaaja oli luvannut majoittaa meidät viikonlopuksi, joten suunnistettiin kohti Steven kämppää. Steve ei ollut mikään aktiivipelaaja, mutta mukava isäntä, jolla oli tilava asunto. Pienen Wellingtonin kierroksen jälkeen jatkettiin iltaa muutamalla viinipullolla ja käytiin nukkumaan.

Perjantaina käytiin Kansallismuseossa, joka muistuttaa lähinnä Heurekaa. Tässä yhteydessä pitänee tosin tunnustaa, etten ole koskaan käynyt Suomen kansallismuseossa. Ajateltiin käydä kävelyllä Lord of the Rings maisemissa, muttei jaksettu, kun oli pilvinen ilma ja rankka turnaus edessä.

Viikonloppu menikin sitten pelatessa. Lauantaina pelattiin viisi peliä 11 pisteeseen, sunnuntaina kolme lisää. Meillä oli 20 pelaajaa, mikä oli varmaankin enemmän kuin kenelläkään muulla. Kun vastustajat olivat vielä paria poikkeusta lukuunottamatta selkeästi heikompia, oli pelaaminen aika kevyttä. Voittaminen ei tunnu kummoiselta, jos pelaa pari pistettä huonoa vastustajaa vastaan. Kaksi ennakkoon kovinta vastustakin kaatuivat lauantaina selvästi, joten lauantai-ilta venyi bileissä aamuun asti. Tähän toki osasyynä se, että bileet oli Steven kämpässä.

Sunnuntaina pelattiin taas, eikä aamun ensivastus ollut aikaisempia kummoisempi. Semifinaalissa kohdattiin Kia Matara, joka oli lauantaina voitettu 11-3. Nyt meidän peli oli huonompaa ja Kia pelas varmaankin omalla tasollaan - lukemat kuitenkin meille selvästi 15-6. Molemmat joukkueet pelasivat paikkaa, vaikka tuuli oli melko mitätön. Bluefish tuntuu muutenkin pitävän paikkapuolustuksesta, vaikka leveällä materiaalilla voittaisi kaikki kentälle syntyvät match-upit.

Finaalissa kohdattiin Christchurchin Credo, ja vihdoin saatiin tiukka ottelu aikaiseksi. Meidän pelaajat tuntuivat hieman laistavan hyökkäyksessä vastuuta ja karkaavan yläkentälle, kun vastustaja napsi pisteitä pitkillä roiskaisuilla. Ajan loputtua Credo kavensi tilanteeksi 12-11, mutta loppulukemat meille 14-11.

Reissu oli mahtava ja joukkuekavereihin tuli tutustuttua entistä paremmin. Hieman pienemmällä ringillä itse turnauksesta olisi voinut saada enemmän irti, ja visioitiinkin jo mahdollisuuksia koota oma huomattavasti pienempi rinki seuraavaan turnaukseen...

Viime yönä palattiin yöbussilla Wellingtonista Hamiltoniin. Yhdeksän tunnin bussimatkan jälkeen jatkettiin unia aamuyöllä Hamiltonissa. Nyt kirjoitellaan Otaruhangasta, kun pikkuruiselta leirintäalueelta sattui löytymään langaton verkkoyhteys. Huomenna mennään Waitomon luoliin seikkailemaan ja sen jälkeen matkustellaan pari päivää vielä jossain...

posted by Tommi @ 18:55