toukokuuta 02, 2006

Oma maa mansikka

Kotimatka oli piiitkä, mutta lennot menivät onneksi suht nopeasti pelejä pelaillessa ja telkkaria katsellessa. Rinkat lihoivat Hong Kongissa vielä kymmenen kiloa lisää eli kaikenlaista tavaraa tuli loman päätteeksi osteltua. Pukupussit otettiin käsimatkatavaroihin, että pysyisivät hyväkuntoisina kotiin saakka.

Amsterdamin kentällä EU-alueelle saavuttaessa pukupussit sitten houkuttelivatkin tulliviranomaisen esittämään muutamia kysymyksiä. Virkailija kysyi mistä tulimme ja paljonko maksoimme puvuista Hong Kongissa. Sen kummemmin ajattelematta vastailin rehellisesti kysymyksiin, koska meillähän ei ollut mitään tullattavaa. Eipä. EU:n alueelle saa kuulemma tuoda 175 euron edestä vaatteita verotta, mutta jos vaatteiden arvo ylittää tuon summan, koko summasta pitää maksaa noin 30 % veroa. Eipä siinä enää auttanut mikään muu kuin lainkuuliaisena kansalaisena sadatellen maksaa puvuista 150 euroa tuontiveroa. En tietenkään kehota ketään rikkomaan mitään lakia, mutta jos puvut olisivat olleet rinkassa tai edes jossain muussa kassissa kuin räätäliltä saaduissa pukupusseissa, olisi helposti säästänyt ison summan rahaa. Vaikka toimimmekin oikein ja pykälien mukaan maksaessamme veroa, laski matkafiilikset aika paljon odottamattoman lisäkulun ilmettyä. Ensi kerralla taidan lueskella EU:n tullisäädöksiä hieman tarkemmin ennen matkalle lähtöä tai paluuta...

Finnairin lento Damista Helsinkiin oli oikein mukava, kun palvelu pelasi taas aukottomasti. Cathay Pacificin henkilökunta oli kyllä ystävällistä, mutta ihan kaikki viestit eivät vain menneet perille ja mehut jäivät välillä saamatta. Helsinki-Vantaan kentällä äiti olikin jo vastassa ja antoi huonosti nukutun yön jälkeen totutella samantien takaisin oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Ajaminen oikealla tuntuu nyt vaikeammalta kuin vasemmalla ajaminen puoli vuotta sitten. Kummallista.

Lahden pikavisiitin jälkeen ajoimme Fiestalla kohti Pirkkalaa ja totesimme, että Suomi on ennallaan. Vaikka edelliset kuusi kuukautta ovatkin olleet täyttä elämää, tuntuu elämä täällä jatkuvan siitä mihin jäätiin lähtiessä. Elämä Uudessa-Seelannissa oli kuin elämää toisessa todellisuudessa.

Laitamme vielä koosteen reissukuvista nettiin jossain vaiheessa ja kirjoitamme lisää, jos jotain tulee mieleen.

1 Comments:

At 2/5/06 23:21, Anonymous Anonyymi said...

Olen varmaan joskus maininnut vastaavasta takaiskusta, tullessani Singaporesta olin jättänyt uuden kameran myyntipakkaukseen. Halvasta kamerasta tulikin nopsaan keskihintainen kun tulli nappasi omansa pois...

-TP-

 

Lähetä kommentti

<< Home